Pihamaan ja lenkkeilyradan kasvustoon jatkoa

Koska ensimmäisestä keräilystä on kulunut jo jonkun aikaa, on hyvä käydä uudestaan samoja paikkoja läpi. Eriaikaan kukkii paljon erilaisia kasveja ja niitä löysin tänäänkin, vaikka maasto olikin sama.

Tämä hiirenvirna oli vailla niittykätkelmiä pihamme reunamilla. Tämä kukka oli melko helppo tunnistaa erikoisenmallisen kukintonsa ansiosta. Hiirenvirnassa on vain pari lehtiä, lehtiruodon tyvessä olevat keihästyviset korvakkeet näyttävät muodostavan toisen parin, vaikkei se pidä paikkaansa.

Niittyhumala kasvaa myös meidän pihallamme melko pienenä, mutta tästä kyseisestä kasvistahan puhuimmekin jo aikaisemmin.

Suikeroalpi oli minulle vieraampi kasvi. Sitä kasvoi pihamme ja ojan reunamilla, enkä löytänyt kukkia muualta. Puolimetriset versot kasvavat maanmyötäisesti ja muodostavat kauniin verhon maahan. Se sopii myös erinomaisesti istutettavaksi ruukkuun, jossa se kasvaa roikkuen yli ruukun reunojen.

Päivänkakkara on ihmisen matkassa levittäytynyt pitkälti koko Suomeen. Päivänkakkaran tunnistaa haaratomista varsista ja sahalaitaisista lehdistä. Kukka on myös jokseenkin jo ikonisoitunut jokaisen Suomalaisen mieleen perinteisenä kesän kukkana, joka on erottamaton osa Suomen kulttuuriperintöä.
Tunnetaan myös ennustuskukkana ja rakastuneiden kukkana. Se on myös Keski-Suomen maakuntakukka.

Kurjenkello voi kasvaa jopa metrin korkeaksi ja onkin ainutlaatuisen kaunis kukka. Kukat ovat jopa 5cm leveät. Useasti kukka on yksivartinen ja haaraton. Kukat ovat yleensä taivaansinisiä, mutta voivat olla myös vaaleansiniset, jopa purppuraiset tai valkoiset.

Ahomansikoita jo kasvoi tienlaidassa, ne ovat yleensä kesän/syksyn ensimmäisiä marjoja.

Matara on runsaskukkainen vaahtohattara, jonka yleismuotona on latvaa kohti kaartuva kartio. Tämä matara kasvoi vinolla alustalla, joten sen muoto oli päässyt hieman nuupahtamaan.

Keltamaksaruoho muodostaa tiheitä, kauniita mättäitä, jotka ovat keskikesällä täynnä tähtimäisiä kukkia. Tämäkin keltamaksaruoho kasvoi kallion päällä, joten voimme päätellä kuinka vaatimaton se on kasvupaikkansa suhteen. Tämä on aito, kotimainen, luonnonvarainen kasvi, jota suositellaan siirrettäväksi koristamaan pihamaatakin.

Kukka tunnetaan myös katkeramaksaruohona. Nimi tulee ajalta, jolloin keripukkia lääkittiin juuri keltamaksaruohon avulla, johon se varmasti tehosikin.

Metsäruusu eli nurmiruusu on usein matala pensas, jossa on melko harvakseltaan (usein pareittain) piikkejä. Metsäruusu on Suomen alkuperäisistä villistä ruusuista yleisin.

Kurttulehtiruusu on varsinkin Etelä- ja Keksi-Suomen ruusu, joka on ollut alunperin koillispuolen merenrantakasvi. Se on levittäytynyt ensin ihmisen mukana koristepensaana pitkälle Suomen pihoihin ja sitten lintujen mukana muuallekin metsiin. Varsissa on piikkien ohella karvoja.

Syysmaitiainen aloittaa vasta heinäkuussa kukintansa ja kasvaa lähes koko Suomessa. Usein kukan korkeus on 20-30cm, usein kaareva ja haaroittuva.

Mustikka on varmasti jokaiselle suomalaiselle tuttu marja. Se on erittäin vitamiinirikas ja hyvän makuinen marja, jota kannattaa kerätä runsaasti, kun sitä on tarjolla. Muista varpukasveista poiketen mustikka karistaa lehtensä syksyisin.

Huopakeltano on hieman voikukan näköinen kasvi, joka kasvaa kuitenkin vain korkeintaan 25cm korkeaksi. Kasvi oli erittäin vaikea tunnistaa, koska se muistuttaa ulkomuodoltaan niin montaa erilaista kukkaa.

Myrkkykeiso on nimensä mukaisesti tappavan myrkyllinen kaikista kasvin osista. Eniten myrkkyä on paksussa ja monivuotisessa juurakossa. Kovin samannäköinen, kuin muutkin putkikasvit, mutta lehdistään sen erottaa muista.

Puna-apila on yleisin punakukkaisista apiloistamme. Kukkien väri on hieman violettiin vihahtava vaaleanpunainen, mutta voi olla kirkkaanpunainenkin, jopa valkoinen. Nuolenkärkikuvio erottuu lehtien keskellä. Puna-apila on myös ikivanha lääkekasvi, jolla on hoidettu mm. käärmeenpuremia ja hinkuyskää.

Taas löytyi niittykätkelmiäkin, tälläkin kerralla ilman hiirenvirnoja vierellä. Näistä kuitenkin puhuimme jo aikaisemmin, käykäähän katsomassa, mitä havaintoja teimme viimeksi! Tämä on kuitenkin varsin yleinen pihateiden kasvi kotopuolellamme ja melko helppo tunnistaa upean muotonsa takia.

Heinätähtimö on erittäin pieni ja runsaskukkainen kasvi. Kukan läpimitta on noin yhden sentin. Sen erottaa muista tähtimöistä kukan terälehtien tiheydestä ja kukan muodosta.

Sananjalkaa kasvaa tasaisena pintana koskelle johtavan polun vieressä. Näky on kovin erikoinen, koska pinta näyttää siltä, että siinä voisi jopa kävellä. Sananjalkaan on kautta aikain liitetty mystiikkaa; viistoon leikatusta lehtiruodista on etsitty tulevan elämänkumppanin nimen alkukirjaimia, koska juurakko tuntuu muodostavan kirjaimia, jopa sanoja.

Sananjalkojen muodostama peitto tukahduttaa alapuolella kasvavia kasveja ja se kasvaakin yleensä vain valoisilla paikoilla.

Kissankello (kutsumanimeltään myös sinikello) on alun perin ollut varsin vähälukuinen kukkanen. Kissankelloja Suomessa kasvaa viittä eri rotua ja ne eroavat toisistaan monin tavoin. Kissankello on Keski-Pohjanmaan maakuntakukka.

Siankärsämö erottuu hajullaan. Siankärsämö on usein valkoinen, mutta melko usein näkee myös ruusunpunaisia siankärsämöitä. Itse en ole päässyt sellaista näkemään. Se on vanha maustevihannes ja rohdosyrtti, jolla on autettu mm. synnytystä. Takaa myös hääkukkana ainakin seitsemän vuotta kestävän rakkauden.

Pihasaunio on sitkeä ja matala kasvi, joka melkein haluaa tulla tallotuksi. Se kasvaa yleensä pihoilla, poluilla ja teillä ja tallatuksi tulleenakin jatkaa sinnikkäästi kasvuaan ja levittää salavihkaa pähkylöitään tallaajansa mukana. Varsinkin kosteus tekee pähkylät tahmeiksi. Kamomillasaunio on pihasaunion sukulainen, mutta tuoksuu erittäin miellyttävälle.

Omenaa näkee usein pihamailla, niin omalla kuin naapurillakin. Erilaisia omenapuita on istutettuina useita ja ne tuottavat erilaisen sadon eri aikoihin. Tämä puu tuottaa jo hedelmää, mutta viereisellä puulla omenat ovat vielä pieniä ja vihreitä. Kaunis puu niin kukkivana kuin kantavana.

Tämä kukka jäi tunnistamatta, vaikka onkin erikoisen näköinen ja siten varmasti mieleenpainuva. Kuitenkaan en löytänyt tälle ihanaiselle nimeä, joten toivonkin, että jos te tiedätte, voisitte nimen minullekin kertoa.

Piharatamolla on suuret ja soikeat lehdet ja varteen kasvaa kesän edetessä ohut, pysty ja haaraton "piiska", jonka pituudesta noin puolet on kukintoa. Tämä on eurooppalainen pihakasvi, joka on melko uusi tulokas Suomessa.

Jälleen löytyi kasvi, jota en onnistunut tunnistamaan. Apuja toivotaan!

Nämä apilanlehdet olivat jostakin syystä värjäytyneet lilahtaviksi. Niitä ilmestyi muutamiakin ryppäitä niin pihallamme kuin muuallakin kävelyreissullamme.

Karviainen on myös monille tuttu pihamaan marja, josta voi vuosien saatossa kasvaa mahtava pensas. Varressa on melko paljon piikkejä, joista syvälle pensaaseen kurkottava voi saada nirhaman käteensä.

Kiitos kun liityit seuraamme tänäänkin, lisää tunnistettavia kasveja seuraa myöhemmin!