Pururadan kasvistoa

Tänään olin lähdössä paikalliselle, Itä-Suomalaiselle pururadalle etsimään lisää tunnistettavia kasveja. Kuitenkin jo matkalla pururadalle huomasin pysähtyneeni useaan kertaan kuvaamaan ojanpielissä kasvavia kasveja.

Ensimmäisenä vastaan tuli maitohorsma. Tämä kasvi on helppo tunnistaa ja olenkin erottanut sen jo pitkään muista kasveista. Se valtaa nopeasti tyhjäksi jääneen maan ja saapuu tuulen kuljettamana. Se myös itää nopeasti ja kasvaa erittäin nopeasti. Maitohorsman latvaan ilmestyy yhä uusia nuppuja samaan aikaan kun alimmat kukat jo kuihtuvat ja alkavat kypsytellä siemeniä. Vastaan voi tupsahtaa jopa aivan valkoisia maitohorsmia.

Tämä kukka on helppo tunnistaa erikoisesta rakenteestaan ja sen näkee helposti, koska kukka kasvaa jopa toista metriä korkeksi. Se on myös monipuolinen hyötykasvi ja rehuna uskottu lisäävän maidontuotantoa. Kevätversoja voi käyttää salaatin, pinaatin ja parsan tavoin.

En löytänyt nelilehtisiä apiloita, mutta valkoapilan tunnistin helposti. Apilan kukka tuoksuu kesäiselle ja sen lehtiä on käytetty salaatin ja pinaatin tapaan. Kukkia on myös kerätty leipäjauhon jatkeeksi.

Valkoapilan tunnistaa helposti valkoisista kukistaan, jotka kesän kuluessa rupeavat ruskistumaan ensin kukan alapuolelta. Lehti on kolmihaarainen ja varsin matala, se kestää myös tallomista ja on siksi hyvä nurmikon piriste.

Terttuselja on jopa 4 metriä korkea pensas, joka on varsin reheväkasvuinen. Siitä jää niin varresta kuin koko kasvista tympeä haju käsiin, joten sisälle maljakkoon niitä ei kannata tuoda. Tätä kukkaa kasvaa villiintyneenä varsinkin Etelä-Suomen tienvierillä, kallioilla ja metsissä, mutta pääasiallisesti menestyy koristekasvina. Kukat ovat hieman kellanvihreitä, kamera sai sään vuoksi kukat näyttämään valkeammilta kuin ne oikeasti ovatkaan. Vastakkaiselle sukupuolelle ojennettu seljankukka on viestiltään tiettävästi täsmälleen päinvastainen kuin ruusun. Varokaa siis kenelle kukkia ojentelette!

Linnunkaali on lähinnä etelä- ja keski-suomen viljelmien yksivuotinen rikkaruoho. Se voi kasvaa jopa metrin mittaiseksi. Aluslehdet ovat tyviosaltaan pariliuskaiset, varsilehdet ovat liuskattomat ja yleismuodoltaan kapeansoikeat. Rikkaruohona kasvi on melko harmiton ja sen lehtiä voi käyttää salaatin tapaan.

Ensin oletin tämän kasvin olevan pieni kielo, mutta tunnistin sen kuitenkin oravanmarjaksi kirjan avulla. Sillä on kaksi kookkaan sydämen muotoista lehteä ja se kasvaa korkeintaan vaaksan mittaiseksi. Syksyllä kypsyvät marjat ovat lievästi myrkyllisiä ja tummanpunaisia. Metsämaan tuottavuutta voidaan arvioida tämän kasvin avulla, koska se kasvaa runsaana vain ravinnerikkailla mailla.

Niittynätkelmää tavataan yleensä hiirenvirnan seuralaisena, mutta tämä yksilö kasvoi erillään. Kukinto alkaa jo kesäkuussa ja jatkuu pitkälle elokuuhun saakka. Lehdissä on vain yksi lehdykkäpari, vaikkakin aivan juuressa sijaitsevat korvakkeet näyttävät muodostavan toisen parin.

Kuvassa lehdet eivät erotu kovinkaan selkeästi muun kasvillisuuden joukosta.

Tämä kasvi ei vielä kukkinut ja sen takia olikin vaikea tunnistaa, joten taidan tulla uudestaan jonakin päivänä tarkistamaan, olisivatko kukkaset jo paikallaan.

Ojakellukka on kokonaan karvapeitteen verhoama kasvi. Kussakin yksittäisessä hedelmässä on koukku, joka helposti tarttuu ohikulkevaan ihmiseen tai eläimeen ja auttaa näin kasvia leviämään.

Samaan kuvaan eksyivät sekä timotei että eräs minun tunnistukseni ulkopuolelle joutunut kasvi. Timotei eli nurminähkiö on asuttujen seutujen ja viljelynurmien tuttu heinä, joka varttuu jopa metrin mittaiseksi. Tähkä tuntuu karhealta kädessä.

Metsätähti on siitä harvinainen laji, että sillä on seitsenteräinen kukka. Siitä tämän jokapaikan kaunokaisen tunnistaakin kaikkein parhaiten ja helpoiten. Se kasvaa koko Suomessa ja viihtyy kuivissa ja kosteissa metsissä, karuilla kankailla ja lehdoissa, tienvarsilla, metsäaukioilla ja tunturikankailla. Lehdet ovat ruodittomia.

Metsäkurjenpolven väri vaihtelee alueittain ja matkailija voikin näitä kukkia tarkkailemalla huomata eksyneensä pois kotiseudultaan. Joillakin seuduilla kukat ovat tummansiniset tai syvän violetit, jossakin taas vaalean liilan (kuten kuvassa) tai punertavat, jopa lähes valkoiset kukat.

Kukinta kestää pitkälle heinäkuuhun, joten kukkivassa kasvissa voi olla voi olla nuppujen ohella myös hedelmiä, jotka ovat pitkiä ja nokkamaisia. Kypsyminen laukaisee siemeniin kohdistuneen jännityksen, joka singauttaa siemenet kauas.

Tässä on jälleen eräänlainen ailakki tai neilikka, jota en sen kummemmin osannut tunnistaa. Puna-ailakista poiketen varsi ei ollut karvainen ja lehdet olivat varsin lyhyet ja pyöreät.

Niittyhumala on Etelä- ja Keski-Suomen niityille, pihanurmikoille ja laitumille kasvava noin vaaksan korkuinen kukka, joka antaa todella hienon värin apilan rinnalle. Sinikukkaiset kasvustot laajenevat vuosi vuodelta maanpinnalla kasvavien versojen ansiosta.

Samaista niittyhumalaa kasvaa meidän pihallamme erittäin lyhyenä jatkuvan ruohonleikkaamisen takia ja tulevaisuudessa tulettekin varmasti näkemään kuviakin näistä pihamaan selviytyjistä.

Suopursu on alppiruusun sukulaiskasvi, joka on näyttävä kaikkina vuodenaikoina ja onkin Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka. Suopursu on myrkyllisyydestään huolimatta innostanut kansaa kokeilemaan sen mahtia mitä erinäisimpiin tarkoituksiin aina koiden häädöstä pääkivun hoitoon. Värikasvina erittäin monipuolinen.

En ollut koskaan ennen nähnyt (tai kiinnittänyt huomiota) suopursua ja tällä kerralla näinkin monia sellaisia samassa paikassa. Se toi metsän reunaan taianomaista tunnelmaa nähdä näitä kauniita ja omaperäisen näköisiä kasveja niin monta samassa paikassa.

Rahkasammal ja karhunsammal päätyivät samaan kuvaan. En osaa tunnistaa erilaisia rahkasammalia tai karhusammalia toisistaan, mutta yksittäisen sammalen voi tunnistaa eräänlaiseksi rahka- tai karhunsammaleeksi rakenteensa perusteella. Minulle sammalet ovat erittäin hankalia tunnistettavia, enkä sen takia tiedä, menikö tämäkään tunnistaminen oikein.

Kuusi on jokaisen suomalaisen tuntema puulaji niin joulukuusena kuin pihamaan ja metsän koristajana. Kuitenkin vierasperäisiin kuusilajeihin sekoittaminen on helppoa. Runko on karhea ja neulat teräväkärkisiä. Takassa polttaessa kuusihalot räiskyvät, muuten se on mainio polttopuu.

Vaaleat kuusenkerkät ovat vitamiinipitoisia ja siksi suuresti arvostettuja. Ne ovat myös erittäin raikkaan makuisia ja sopivat syötäväksi sellaisenaan tai teenä ja salaattiyrtteinä. Kuusenkerkkäsiirappi on myös erittäin maukasta oikein valmistettuna.

Mänty on myös helppo tunnistettava, koska mäntymetsä näyttää maan tasalla avoimelta. Oksat ja neulaset kasvavat vain korkeimmilla oksilla Aurinkoa tavoitellen. Mänty on Suomen runsain puulaji ja tärkeä kuitupuu.

Hevonhierakka on puutarhanhoitajan painajaismainen rikkaruoho. "Se vastustelee sinnikkäästi kitkijän yrityksiä; käteen jää vain lehtiruusuke, mutta maanpintaan jaa usein limaisen liukas juurenniska, josta pian nousee uusi lehtipolvi ja aikanaan tuuhea kukinto. " Kuitenkin erittäin omalaatuisen näköinen ja helppokin tunnistettava.

Ja jälleen löytyi tunnistusrajan ulkopuolelta terttuseljaa muistuttava pensaskukka. Kuitenkin kukat ovat selkeästi yksittäisiä tähdykkeitä, joista erottuu selkeä "karva" sivustapäin katsottuna.

Jos joku tietää ja tunnistaa kyseisen kasvin, olisi mukavaa, jos kommentoisit!

Iloksenne vielä istutettuja kukkia pihaltamme.

Kiitos kun liityit seuraamme tänäänkin! Liityhän mukaan taas ensi kerralla kun siirrymme mökkimetsään!