Oman pihan kasvillisuutta päivä 1

Tänään kävin yhdessä siskoni kanssa läpi pihamaaltamme löytyviä kasveja. Kirjallisuutenamme ja oppaanamme matkalla toimi WSOY:n Kotimaan luonto-opas.

Koiranputki

 Ensimmäisenä silmiimme osui koiranputki. Tunnistimme kasvin erittäin helposti ja jopa pikkusiskoni kysyi, että eikös kyseessä ole koiranputki.

 Kun yritimme varmistaa kasvia koiranputkeksi, kukat antoivat viitteitä myös moniin muihin kasveihin. Monella putkikasvilla tuntui olevan valkoiset rykelmäiset kukat.

 Lehdet kuitenkin paljastivat kasvin olevan koiranputki, joten olettamuksemme oli oikea.
Nuoren koiranputken lehtiruusuke on maukas salaatti ja varhaisvihannes. Tätä kasvia ei tule kuitenkaan sekoittaa murkkykatkoon, joka on harvinainen lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen tienvarsikasvi ja vaarallisen myrkyllinen, sekä pahanhajuinen.

 Seuraavaksi törmäsimme pieneen nokkoseen, jossa ei ollut vielä kukkia. Pyrimme löytämään kukkia myöhemmin. Tämä kyseinen nokkonen on vielä hyvin lyhyt, eikä suurista uhkaavan näköisistä nokkosrykelmistä ollut vielä tietoakaan. Tämän kasvin olen itse oppinut tunnistamaan jo hyvin pienenä ja se olikin yksi pelottavimmista kasveista vanhetessani. Kuitenkin tuli "nokkosenpuremia" useamminkin käsiin ja jalkoihin vaikka kuinka yritti nokkosta varoa.
Nokkonen on erittäin terveellinen ruokakasvi nuorempana. Maultaan ja ravintoarvoltaan nokkonen on ylittämätön, nokkosen lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan mm. keitoissa ja salaateissa. Polttelu johtuu lasimaisen hauraista putkista, jotka murtuessaan työntävät kirvelevän sisältönsä ihoon.

Törmäsimme pieneen sammaleeseen, jonka huomasimme peittävän pihamaatamme lähes kokonaan. Uskoimme tunnistaneemme sammaleen palmikkosammaleeksi, korjatkaa ihmeessä väitteemme mikäli olemme väärässä.

Keltamo

Huomasimme pihamme reunojen olevan täynnä Keltamoita. Kukka oli melko hankala tunnistaa, mutta loppujen lopuksi lehdet paljasivat, mikä keltainen kukka oli kyseessä.
Keltamo on unikkokasvi ja siksi hyvin myrkyllinen. Kasvia on käytetty aikanaan oopiumin tavoin lääkekasvina, jolla hoidettiin jos jonkinmoisia sairauksia ja vaivoja.

Ahomansikka

 Mansikat tunnistaa helpoiten marjoistaan, mutta vielä kesäkuussa niitä ei näy. Kukastaan ahomansikan erottaa hyvin. Lehdet ovat varsin lähellä maata ja tämäkin mansikka viihtyi pienen kuusen juurella lehtien suojassa.
Ahomansikka on lukumäärältään vähentynyt maatalouden mukana, mutta näitä hyötykasveja tuntuu silti löytyvän paljon niin tien varsilta kuin kotipihojen reunoilta. Kuitenkin sato on vähäinen vaikka kukkia näkyisi paljon ja tämä johtuu pölystä ja niittämisestä.
Mansikan lehtiä on käytetty myös teen aineksena, kannattaakin kokeilla.

 Kukkapenkin reunoilta löysimme puna-ailakkia. Tämä kyseinen yksilö oli yksin ja varsin pieni, mutta piakkoin löysimme kauempaa korkeampia ja runsaampiakin kukkia. Puna-ailakkia on istutettu koristekasveiksi pihamaille, ja samaisella tavalla se on luultavasti meidänkin pihallemme ilmestynyt.

Löysimme useita ystäviä matkallamme pihamaan poikki. Tässä perinteinen kotilo, joita löytyikin todella paljon sateisen päivän jälkeen pihaltamme.

 Pihamme reunoja ovat aina koristaneet niin siniset kuin vaaleanpunaisetkin lemmikit. Tämä kyseinen lemmikki näyttäisi olevan luhtalemmikki. Tavoitteenamme oli löytää peltolemmikki, jota koristaa tiheä karvapeite, mutta meidän pihallamme ei näitä lemmikkejä kasvanutkaan.

Satuimme löytämään myös muutaman vaaleanpunaisen yksilön, lienevätkö myös luhtalemmikkejä vai puistolemmikkejä.

 Orapihlaja-aitamme alla kasvaa paljon tätä kyseistä kasvia, jota emme siskoni kanssa tunnistaneet.

 Metsäkorte on melko yleinen kasvi taajamallamme. Tänä kesänä korte oli ilmestynyt myös meidän pihallemme, lieneekö syy vähäisessä nurmikon leikkuussa. Korkeimmillaan metsäkorte muodostaa noin puoli metriä korkean "metsän" ja varsinkin vastavalossa tuntuu kiinnittävän ohikulkijan huomion kauneudellaan ja rakenteellaan.

Tämän päivän viimeinen havaintomme oli pihallamme kasvava pieni vaahtera. Tonttimme rajoilla on useita vaahteroita, mutta tämä kyseinen puu kasvaa keskellä raparperi-istutuksiamme.

Tämmöisiä yllätyksiä löysimme tänään, seikkailumme jatkuu huomenna!