Jokapäiväisen lenkin löytöjä

 Tänään kävimme koirani kanssa lenkillä lähellä taajamamme koskea. Tällaisia löytöjä teimme!

Ensimmäisenä lenkillämme vastaan tuli pieni tammi. Terhoja ei vielä löytynyt, mutta kyseisen puun erottaa helposti myös lehdistään. Tammea kasvaa luonnonvaraisena vain kaikkein eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa, sielläkin yleensä vain parhailla mailla.

 Pieni haapa sattui myös matkallemme. Haavan tunnistaa helposti sileästä, ympäri vuoden harmaasta kuoresta, jossa on yleensä kirkkaan keltaista jäkälää. Haapa luo elämän rikkautta ympärilleen tarjoamalla monille eläväisille suojaa ja ravintoa niin kesällä kuin talvellakin.

Tätä kyseistä kukkaa emme tunnistaneet, mutta sitä oli paljon ojanpielessä. Muistuttaa hieman lapinvuokkoa.

 Kielo on aina ollut äitimme suosikkikukka ja sen takia sen niin helposti tunnistaakin. Kielo on myös kaikilta osin myrkyllinen, ja siitä meitä lapsena paljon varoiteltiinkin. Ei saanut kieloja keräillä, vain jos pesit kädet erittäin hyvin jälkeenpäin.
Kielo on valittu vuonna 1967 Suomen kansalliskukaksi.

Kielon tunnistaa hyvin kellomaisista valkoisista kukistaan ja heleänvihreistä, tötterömäisistä lehdistään.

Tämä pieni sininen kukka jäi arvoitukseksi, kasvoi siis Etelä-Suomen sammaleisella alustalla, jospa joku osaisi sen tunnistaa!

Kuvatessani löytöä pelästyin kimalaista joka pörräsi korvani ohi suoraan kuvattavaan kukkaan. Hauska kuva siitä saatiinkin aikaan.

 Uskoisin tämän kukan olevan akileija, tarkemmin lehtoakileija. Tämä kukka on erittäin korkea (jopa 80cm) ja erikoisenmuotoiset kukat ovat usein kirkkaan sinisiä, mutta voi esiintyä myös sinipunaisia, vaaleanpunaisia, valkoisia tai kirjavia lehtoakileij

Löytyipä lisää puna-ailakkiakin, mutta siitähän me olemmekin jo maininneet pihamme kasviston yhteydessä.

Keltakukkaisia leinikkejä on suomessa parikin kymmentä ja melkeimpä vain asiantuntija voi ne takuuvarmasti erottaa toisistaan. Tämän kyseisen leinikin olettaisin olevan niittyleinikki, koska se on tietääkseni yleisin ja voi kasvaa tämän leinikin tapaan noin puolimetriseksi.

Niittyleinikin tunnistaa parhaiten kolmiosaisista, ruodottomista lehdistään ja pitkästä varrestaan. Koko kasvi on kitkerä ja lievästi myrkyllinen, joten eläimet (kuten karja) kaihtavat sitä.

Piti välillä päästää hauvaa uimaan, on ollut pitkä lenkki kukkien parissa

Erehdyin tätä kyseistä kukkaa luulemaan alun perin nokkoseksi ja niin olen olettanutkin jo useiden vuosien ajan. Kuitenkin kukka paljasti, että kyseessä onkin valkopeippi. Usein valkopeippi kasvaa nokkosen seurana ja onkin siksi erittäin vaikea erottaa nokkosesta kukkimattomana. Valkopeippi ei nokkosen tapaan polta koskettaessa, joten sitä voi huoletta myös poimia.
Muistakaahan myös, valkopeipin ojentaminen kosijalle on hienotunteinen tapa antaa rukkaset.

Tämä kasvi oli erittäin vaikea tunnistaa, enkä tiedä tunnistinko edes oikein, mutta minusta tuntuu, että tässä on poimulehti. Sillä on suuret lehdet, jotka muistuttavat hieman piparkakkuja ja teräväkärkiset kukat. Poimulehtilajeja on löydetty Suomesta jopa 25 erilaista lajia ja luku on varmasti kasvanut minun tietokantani päivityksen jälkeen. Useimmat näistä ovat kuitenkin vierasperäisiä lajeja.
Poimulehti on myös vanha hyötykasvi, jonka lehtiä on käytetty vihanneksena ja teeaineena. Voi käyttää myös värikasvina.

Kiitos kun liityit seuraamme tänäänkin, nähdään taas myöhemmin uusien löytöjen parissa!

Oman pihan kasvillisuutta päivä 2

Toinen päivä pihallamme ja löysimme ensimmäiseksi erään saniaisen, nimeltään Kotkansiipi. Äitimme oli istuttanut sitä aikaisemmin kukkapenkkiimme ja siitä se on lähtenyt leviämään kukkapenkin ulkopuolelle ja aina pihaojaamme asti.
Kotkansiipi voi kasvaa hyvällä kasvupaikalla jopa puolitoistametriseksi, mutta meidän pihallamme nämä saniaiset ovat aina jääneet melko lyhyiksi.

 Varsinkin suomalaisille tuttu rauduskoivu koristaa myös meidän pihaamme. Rauduskoivun tunnistaa hieskoivusta helpoiten rungon kuvioinnista ja lehtien muodosta. Rauduskoivu kasvaa yleensä hieskoivua suuremmaksi ja nopeammin ja valtaa parhaimmat kasvupaikat. Komeimmat riippakoivut ovatkin yleensä rauduskoivuja.

Kotipihlaja, lyhyesti Pihlaja, on helppo tunnistaa lehtiensä muodosta. Sen olen tuntenut jo kauan ja pitkään minulla oli sellainen uskomus, että Pihlajan marjat ovat myrkyllisiä. Toisin kuitenkin on ja marjat sopivat hyvin leivontaan, mehuihin ja makeisiin. Kannattaa kuitenkin valita tarkkaan mistä puusta marjat kerää, koska maku vaihtelee jopa puukohtaisesti.

 Tämä keltainen kaikkien tuntema pihan koriste ja äitien vihaama rikkaruoho on voikukka. Jos varren katkaisee, saa sormiinsa valkeaa nestettä joka tahraa vaatteet lähes pysyvästi. Kuitenkin voikukka on myös arvostettu ja paljon käytetty hyötykasvi, joka antaa niin salaatteihin kuin simaankin hyvää makua. Joka pihan koristeena erittäin tuttu kukka ja melko helppo tunnistaa.

 Monet yrittävät myrkyttää ja hävittää voikukkia pihoiltaan erilaisin konstein, mutta tämä kasvi on erittäin tehokas lisääntymään ja sitkeä luonnostaan, eikä juuren poistaminen aina auta.

 Lapsena rakastimme voikukkia niiden puhallettavien siementen takia. Niissä piili jonkinlaista mystiikkaa, kun kukan puhalsi ja toivoi jotakin.

 Kylänurmikka on heinistä pienimpiä ja näyttää siltä, kuin se yrittäisi kyyristellä ruohonleikkuria karkuun. Harvemmin tämä heinä kasvaa tulitikkua pidemmäksi, mutta nämä kyseiset yksilöt ovat jo melko pitkiä. Niitä ei ollakkaan koko kesään leikattu, vaan ne ovat saaneet kasvaa rauhassa ojan pielessä koko kesän alun.

 Orapihlaja-aitamme välissä on jo vuosia kasvanut pieni vadelmapensas, joka tuottaa muutaman kymmentä marjaa loppusyksyllä maistiaisiksi. Nyt pensaassa on vain marjan alut, jotka kypsyvät hitaasti ja valmistuvat marjoista lähes viimeisenä.

Kiitos kun liityit seuraamme tänäänkin, nähdään taas myöhemmin!

Oman pihan kasvillisuutta päivä 1

Tänään kävin yhdessä siskoni kanssa läpi pihamaaltamme löytyviä kasveja. Kirjallisuutenamme ja oppaanamme matkalla toimi WSOY:n Kotimaan luonto-opas.

Koiranputki

 Ensimmäisenä silmiimme osui koiranputki. Tunnistimme kasvin erittäin helposti ja jopa pikkusiskoni kysyi, että eikös kyseessä ole koiranputki.

 Kun yritimme varmistaa kasvia koiranputkeksi, kukat antoivat viitteitä myös moniin muihin kasveihin. Monella putkikasvilla tuntui olevan valkoiset rykelmäiset kukat.

 Lehdet kuitenkin paljastivat kasvin olevan koiranputki, joten olettamuksemme oli oikea.
Nuoren koiranputken lehtiruusuke on maukas salaatti ja varhaisvihannes. Tätä kasvia ei tule kuitenkaan sekoittaa murkkykatkoon, joka on harvinainen lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen tienvarsikasvi ja vaarallisen myrkyllinen, sekä pahanhajuinen.

 Seuraavaksi törmäsimme pieneen nokkoseen, jossa ei ollut vielä kukkia. Pyrimme löytämään kukkia myöhemmin. Tämä kyseinen nokkonen on vielä hyvin lyhyt, eikä suurista uhkaavan näköisistä nokkosrykelmistä ollut vielä tietoakaan. Tämän kasvin olen itse oppinut tunnistamaan jo hyvin pienenä ja se olikin yksi pelottavimmista kasveista vanhetessani. Kuitenkin tuli "nokkosenpuremia" useamminkin käsiin ja jalkoihin vaikka kuinka yritti nokkosta varoa.
Nokkonen on erittäin terveellinen ruokakasvi nuorempana. Maultaan ja ravintoarvoltaan nokkonen on ylittämätön, nokkosen lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan mm. keitoissa ja salaateissa. Polttelu johtuu lasimaisen hauraista putkista, jotka murtuessaan työntävät kirvelevän sisältönsä ihoon.

Törmäsimme pieneen sammaleeseen, jonka huomasimme peittävän pihamaatamme lähes kokonaan. Uskoimme tunnistaneemme sammaleen palmikkosammaleeksi, korjatkaa ihmeessä väitteemme mikäli olemme väärässä.

Keltamo

Huomasimme pihamme reunojen olevan täynnä Keltamoita. Kukka oli melko hankala tunnistaa, mutta loppujen lopuksi lehdet paljasivat, mikä keltainen kukka oli kyseessä.
Keltamo on unikkokasvi ja siksi hyvin myrkyllinen. Kasvia on käytetty aikanaan oopiumin tavoin lääkekasvina, jolla hoidettiin jos jonkinmoisia sairauksia ja vaivoja.

Ahomansikka

 Mansikat tunnistaa helpoiten marjoistaan, mutta vielä kesäkuussa niitä ei näy. Kukastaan ahomansikan erottaa hyvin. Lehdet ovat varsin lähellä maata ja tämäkin mansikka viihtyi pienen kuusen juurella lehtien suojassa.
Ahomansikka on lukumäärältään vähentynyt maatalouden mukana, mutta näitä hyötykasveja tuntuu silti löytyvän paljon niin tien varsilta kuin kotipihojen reunoilta. Kuitenkin sato on vähäinen vaikka kukkia näkyisi paljon ja tämä johtuu pölystä ja niittämisestä.
Mansikan lehtiä on käytetty myös teen aineksena, kannattaakin kokeilla.

 Kukkapenkin reunoilta löysimme puna-ailakkia. Tämä kyseinen yksilö oli yksin ja varsin pieni, mutta piakkoin löysimme kauempaa korkeampia ja runsaampiakin kukkia. Puna-ailakkia on istutettu koristekasveiksi pihamaille, ja samaisella tavalla se on luultavasti meidänkin pihallemme ilmestynyt.

Löysimme useita ystäviä matkallamme pihamaan poikki. Tässä perinteinen kotilo, joita löytyikin todella paljon sateisen päivän jälkeen pihaltamme.

 Pihamme reunoja ovat aina koristaneet niin siniset kuin vaaleanpunaisetkin lemmikit. Tämä kyseinen lemmikki näyttäisi olevan luhtalemmikki. Tavoitteenamme oli löytää peltolemmikki, jota koristaa tiheä karvapeite, mutta meidän pihallamme ei näitä lemmikkejä kasvanutkaan.

Satuimme löytämään myös muutaman vaaleanpunaisen yksilön, lienevätkö myös luhtalemmikkejä vai puistolemmikkejä.

 Orapihlaja-aitamme alla kasvaa paljon tätä kyseistä kasvia, jota emme siskoni kanssa tunnistaneet.

 Metsäkorte on melko yleinen kasvi taajamallamme. Tänä kesänä korte oli ilmestynyt myös meidän pihallemme, lieneekö syy vähäisessä nurmikon leikkuussa. Korkeimmillaan metsäkorte muodostaa noin puoli metriä korkean "metsän" ja varsinkin vastavalossa tuntuu kiinnittävän ohikulkijan huomion kauneudellaan ja rakenteellaan.

Tämän päivän viimeinen havaintomme oli pihallamme kasvava pieni vaahtera. Tonttimme rajoilla on useita vaahteroita, mutta tämä kyseinen puu kasvaa keskellä raparperi-istutuksiamme.

Tämmöisiä yllätyksiä löysimme tänään, seikkailumme jatkuu huomenna!

Alkusanat

Yliopiston projektia varten perustan blogin, johon kerään kasviota kesän 2014 aikana. Me yhdessä Nuuskamuikkusen kanssa kuvaamme ja jaamme löytämäämme Suomen kasvillisuutta. Tavoitteenamme on kerätä 80 kasvia, tunnistaa ne ja kertoa niistä jopa pieniä fun-to-know -tietoiskuja. Pyrin lisäämään kuvia ja tekstiä päivittäin!

Liittykää seuraan ihastelemaan Suomen luontoa!